Tampereen tuomiokirkon kattoa ja korkeimpaan kohtaan kuvattu käärme

Tietoa hiippakunnasta

Hallintoalue

Hiippakunta on kirkollinen hallintoalue, jota johtavat piispa, tuomiokapituli ja vähintään kaksi kertaa vuodessa kokoontuva hiippakuntavaltuusto.

Tampereen hiippakuntaan kuuluu 1.1.2023 alkaen 37 seurakuntaa ja kaksi seurakuntayhtymää. Seurakunnat muodostavat 1.1.2020 alkaen viisi

Tampereen hiippakunnan ystävyyshiippakuntia ovat

 

 

 

Hiippakunnan tehtävä

Tampereen hiippakunnan tehtävänä on alueen seurakuntien tukeminen. Hiippakunta tukee seurakuntien työyhteisöjä, työntekijöitä, esimiestyötä ja hallintoa. Se toteuttaa tehtäväänsä seurakuntien kanssa ohjaustyön, valmennuksen, konsultoinnin, neuvonnan ja koulutuksen keinoin. Hiippakuntadekaanin johtama asiantuntijatiimi tarjoaa oman asiantuntemuksensa seurakuntien käyttöön. Lakimiesasessori ja notaari antavat hallinnollista neuvontaa ja koulutusta sekä opastavat muun muassa pappien työnhakuun liittyvissä käytännön asioissa.

Historiaa yli 450 vuotta

Tampereen hiippakunta on Suomen yhdeksästä luterilaisesta hiippakunnasta suurin ja Turun arkkihiippakunnan jälkeen toiseksi vanhin.

Tampereen hiippakunnan historia ulottuu vuoteen 1554, jolloin kuningas Kustaa Vaasa jakoi koko Suomen käsittäneen Turun hiippakunnan kahteen osaan. Uuden Viipurin hiippakunnan piispanistuin sijoitettiin Viipuriin ja sen ensimmäiseksi piispaksi kuningas nimitti Paavali Juusteenin.

Viipurin jouduttua isonvihan jälkeen Venäjän haltuun piispanistuin siirrettiin 1723 Porvooseen ja hiippakunnan nimeksi tuli Porvoon hiippakunta.

Kun 1923 perustettiin uusi, maamme ruotsinkielisen väestön käsittävä hiippakunta keskuspaikkanaan Porvoo, kaupungissa kaksi vuosisataa ollut piispanistuin muutettiin Tampereelle. Hiippakunnan nimi vaihtui Tampereen hiippakunnaksi.

Tampereen hiippakuntaan kuuluivat alkuaan myös Uudenmaan läänin seurakunnat, kunnes niistä 1959 muodostettiin Helsingin hiippakunta.

Vuosi 2023 on hiippakunnan juhlavuosi: Tampereella jo sata vuotta

Tampere on kuluvana vuonna ollut Suomen ev.lut. kirkon toiseksi vanhimman hiippakunnan keskus sata vuotta. Porvoossa sijainnut piispanistuin ja tuomiokapituli muutettiin Tampereelle joulukuun alussa 1923.

Hiippakunta juhlistaa satavuotiasta historiaansa Tampereella vuoden 2023 loppupuolella. Yleisölle avoimia tapahtumia ovat Tampereen päivän 30.9. avoimet ovet Pyynikillä sijaitsevassa Tampereen piispantalossa ja juhlamessu Tampereen tuomiokirkossa 10.12.

Hiippakunnan historiaa jo lähes 470 vuotta

Tampereen hiippakunnan pitkä historia ulottuu aina vuoteen 1554. Kuningas Kustaa Vaasa jakoi tuolloin koko Suomen käsittäneen Turun hiippakunnan kahteen osaan. Uuden hiippakunnan keskus sijoitettiin Viipuriin. Isonvihan jälkeen, kun Viipuri oli joutunut Venäjän haltuun, hiippakunta siirrettiin Porvooseen vuonna 1723.

Porvoossa sijainnut piispanistuin ja tuomiokapituli muutettiin Tampereelle joulukuun alussa 1923. Hiippakunnan uudeksi nimeksi tuli sijaintipaikkansa mukaan Tampereen hiippakunta.

Tampereen seurakunnat vuokrasi hiippakunnalle sen ensimmäisen virastotilan ”kirkkokonttorin huoneistosta”. Lokakuusta 1924 alkaen hiippakunta arkistoineen siirtyi vuokralle nykyiseen Palanderin taloon Keskustorin etelälaidalle. Tänä päivänä hiippakunnan virastotilat sijaitsevat Tampereen seurakuntien talossa Näsilinnankadulla.

 

Tampereen hiippakunnan ensimmäinen piispa, Porvoon piispana aloittanut Jaakko Gummerus, vuokrasi aluksi asunnokseen huoneiston Kauppakatu 14:sta. Tampereen piispantalo rakennettiin Pyynikille vuoden 1937 aikana ja vihittiin käyttöön kesäkuussa 1938.

4.12.1923 Piispanistuin siirtyi Tampereelle.

12.12.1923 Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli kokoontui istuntoonsa ensimmäistä kertaa.

18.12.1923 Vietettiin juhlajumalanpalvelusta silloisessa Johanneksen kirkossa.

 

 

Lähde: Viipurin – Porvoon – Tampereen hiippakunnan historia 1554–2004. Simo Heininen, Paavo Kortekangas, Esko Koskenvesa, Jaakko Ripatti, Kyllikki Tiensuu. Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli 2004.

Kasvun Verso-palkinto

Graafinen piirros hiippakunnan laueesta, seurakunnat merkitty erilaisilla väreillä.