Kokousväkeä täynnä olevan Verkatehtaan Lasipiha, osa nousee portaita.
Etusivu / Sofia Lintusalo: Meidän tulisi oikeesti tulla pois sieltä kupletista

Sofia Lintusalo: Meidän tulisi oikeesti tulla pois sieltä kupletista

Huoli omista lapsista, jotka ovat koulukiusaajia tai -kiusattuja. Mahtava fiilis, kun voittaa pelissä. Vaikeus tunnistaa ja hallita omia tunteita. Taipumus valita väärin, vaikka osaisi toimia oikein. Kun kysytään viikon parasta hetkeä, on se arkinen kohtaaminen toisen ihmisen tai eläimen kanssa. Nämä asiat yhdistävät heitä ja meitä – Hämeenlinnan naisvankilan vankeja ja Tampereen hiippakunnan pappeja. Vaikka oikeasti ei ole heitä ja meitä. On ihmisyys, siihen liittyvät ilot ja surut, toivo paremmasta huomisesta. On puhetta samankaltaisia asioita, joista kaipaamme pelastusta ja tunnemuisto niistä hetkistä, kun on saanut kokea pelastuneensa. Tavallisista hetkistä, kun on saanut avun tai Jumalan ihmeestä, joka on pelastanut elämän.

Vain elämää-ohjelman usealla kaudella muusikot Juha Tapiosta Mikko Kuustoseen ovat kertoneet, että  merkittävimpiä keikkoja ei ole soitettu suurilla stadioneilla tai hienoissa puitteissa, vaan vankilassa. Sen kokemuksen tunnistaa paremmin vasta nyt, kun on kaksi tuntia ollut enemmän kuuntelemassa kuin puhumassa. Toivomassa, että tähän hetkeen olisi käytettävissä kaikki maailman aika. Janoamassa kuulla lisää siitä, että meidän ei kirkon työntekijöinä tulisi suhtautua jokaiseen päihde- tai mielenterveystaustaiseen ongelmana, joka pitää poistaa tiloistamme. Haluamassa oppia lisää siitä, miten meidän tulisi oikeesti tulla pois sieltä kupletista juttelemaan ihmisille, jotka istuvat päivästä toiseen kauppojen edessä. Saamassa arvokkaita ajatuksia siitä, miten nuorten kanssa voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä niin, että elämän ei tarvitsisi kulkea vankilaan vievää tietä. Kuulemassa viestiä siitä, että olemme heitäkin varten, jotka jäävät yksin heikon tuen varaan vankilasta vapautuessa, kun kaikki ovista kulkemisesta kaupassa käymiseen pitää opetella yksin uudestaan.

Päähäni jää soimaan yhteinen nauru ja ilo, luottamuksella jaetut asiat ja papeille vahvana suunnatut sanat ja toiveet. Kuitenkin voimakkaimpana kaikuna jää tunne toivosta.