Myös keskuskaupunkien ulkopuolella on monista haasteista huolimatta edelleen elämää ja monenlaisia, vielä tunnistamattomiakin mahdollisuuksia.
Aihetta pohdittiin Tampereen hiippakunnan 27.5. järjestämässä Vedenjakajalla-webinaarissa Virtain Kurjenkylän kylätalolla.
Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo huomautti avauspuheenvuorossaan, että me kaikki olemme nyt tavallaan samassa veneessä siellä vedenjakajalla.
– Syntyvyyden laskemisen, väestön vanhenemisen, koronapandemian ja monien muiden haasteiden keskellä mietimme yhdessä, millä tavalla pääsemme eteenpäin.
Revon mukaan erilaisten toimijoiden yhteistyö on tässä tilanteessa avainasemassa.
– Kirkolla on hyvä mahdollisuus toimia tahona, joka kutsuu erilaisia toimijoita koolle miettimään tulevaa. Seurakunnalla on usein pitkä historia, ja se on juurtunut alueen ihmisten elämään monella tavalla.
Pirkanmaan liiton muutosjohtaja Jukka Alasentie käsitteli puheenvuorossaan Pirkanmaan väestökehitystä ja muuttoliikettä.
Hänen mukaansa Tampereen vahva vetovoima ei ulotu koko maakuntaan. Saavutettavuuden heiketessä maakunnan keskuskaupungin merkitys muuttuu kasvun moottorista supistamista selittäväksi tekijäksi.
– Tampereelle muuttaa nuoria, mutta sieltä palaa kuntiin harvoja paluumuuttajia. Muuttoliike on siis Pirkanmaallakin keskittävää, polarisoivaa ja valikoivaa.
Vedet voivat alkaa virrata toiseen suuntaan
Historiallista perspektiiviä alueiden kehitykseen toi historioitsija Teemu Keskisarja. Hän avasi osallistujille värikkääseen tyyliinsä näkökulmia maaseudun historiaan ja tulevaisuuteenkin.
Keskisarja on useissa teoksissaan käsitellyt myös nykyisen Pirkanmaan vaiheita ja ihmisiä, erityisesti metsäteollisuuden syntyä.
– Suomea sanottiin vielä 1800-luvulla Euroopan kerjäläiseksi. Nämä syvän sisämaan erämaa-alueet olivat vieläpä kerjäläisen lapsipuolen asemassa.
Historioitsijan mukaan globalisaatio vaikutti jo tuolloin olennaisesti suomalaiseen elämään. Horisontti tulevaisuuteen oli sen ajan ihmisillä vieläkin hämärämpi kuin nykyaikana.
– Kuka näki silloin, kuinka hätkähdyttävästi kaukaisen ulkomaailman impulssit tulevat laittamaan ihmiset ja elinkeinot liikkeelle? Olihan aika uskomatonta, että tiettömään erämaahan syntyi menestyvää vientiteollisuutta.
Keskisarja näkee, että aikakausien vedenjakajat eivät ole vielä lopullisia. Vedet voivat alkaa virrata jopa toiseen suuntaan.
– Onko meidän ainoa mahdollinen skenaariomme se, että tulevina vuosikymmeninä kaikki ihmiset oleskelevat suurkaupungeissa, maksavat ylihintaisia asumiskustannuksia, ja rykivät toisiaan naamaan?
Paljon maaseudulla puhumassa kiertelevä Keskisarja ennustelee, että ihmisten sielunmaisema saattaa muuttua vastoin väestötieteen ja talouden lainalaisuuksia. Uinuva kotiseutuylpeyskin voi uudelleen nousta.
– Ehkä vankemmin kuin suomalaiseen maaseutuelämään, minä uskon kaupunkilaisuuden ja kulutususkonnon kuolemaan.
Vedenjakajalla-webinaarissa puhuivat myös Virtain seurakunnan kirkkoherra Jukka Taskinen, Kurjenkylän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Saija Korpi sekä Virtain kaupunginjohtaja Henna Viitanen.
Teksti: Vesa Keinonen
