Tampereen tuomiokapituli näyttää hiippakunnalle esimerkkiä ja pyrkii hankkimaan itselleen ympäristödiplomin. Samaa se suosittelee jokaiselle seurakunnalle. Uudessa toiminta- ja taloussuunnitelmassaan tuomiokapituli asettaa käytännön tavoitteet ilmastovastuun edistämiseen.
Matkalla kohti kirkon strategian mukaista Hiilineutraalia kirkkoa 2030 kiireellisyyslistan kärjessä ovat kiinteistöihin, liikkumiseen sekä metsien ja soiden hoitoon liittyvät toimet.
Sari Jussila on ympäristöasioiden yhteyshenkilö Tampereen hiippakunnassa. Häneltä voi kysellä, ja hän tulee mielellään myös seurakuntaan esittelemään ympäristödiplomia (puh. 045 171 0858, ext-sari.jussila@evl.fi).
Onko ympäristödiplomin hankkiminen työlästä, Sari Jussila?
- Prosessi ei ole ollenkaan niin vaikea kuin ehkä kuvitellaan. Diplomin saaminen edellyttää nykytilanteen selvittämistä ja konkreettisten tavoitteiden asettamista voimassaolokaudelle. Koko toimintaa täytyy katsoa ympäristönäkökulmasta. Pienessä seurakunnassa tämä on helppoa, koska työyhteisö ja kiinteistömassakin ovat pieniä. Kriteeristöä läpi käytäessä huomataan usein, että toimimme jo nyt vaatimusten mukaisesti, toimintatavat täytyy vain kirjata.
- Seurakuntayhtymässä on enemmän byrokratiaa. Asioiden läpikäynti monissa päättävissä elimissä kestää, ja pitää vielä olla ymmärrys, että tämä kuuluu kaikille. Vaikka yhtymässä yksi seurakunta täyttäisi hienosti vaatimukset, sitä ei voida auditoida eikä se yksinään saa diplomia.
Mikä jarruttaa? Millaisissa seikoissa ilmenee eniten epätietoisuutta tai vääriä käsityksiä?
- Yleisimmin jarruna ovat seurakunnan talous ja luottamuselimet. Emme elä haavemaailmassa: koko henkilöstö ei välttämättä ole innoissaan ympäristöasioista. Monessa seurakunnassa asenteissa on parantamisen varaa.
- Kuinka paljon diplomi omien työtehtävien lisäksi työllistää? Paljonko ympäristötyö vie tulevaisuudessa aikaa? Näitä kysymyksiä kuulen jatkuvasti. Jokaisen on ymmärrettävä, ettei kyse ole mistään erillisestä ja ylimääräisestä, vaan osasta normaalia työnkuvaa sekä tukitoiminnoissa että hengellisellä puolella. Luonnon kunnioittaminen ja ympäristönsuojelu kuuluu paitsi henkilöstölle myös seurakuntalaisille. Vastuu on yhteinen.
- Hengellisen työn tekijöiden on hyvä muistaa, että ympäristödiplomi koskee myös heitä. Luomakunnan sunnuntai, toukosiunaukset, metsäkirkot, hiljaisuuden retriitit – muun muassa nämä ovat juuri sitä, mitä toiminnalta edellytetään.
- Joskus diplomin hankkimisen arvellaan olevan kallista, mutta selvityksillä haetaan nimenomaan tehokkuutta toimintaan, karsitaan turhia menoja ja etsitään säästöjä. Tavoitteeksi asetetaan esimerkiksi energiankulutuksen vähentäminen, ja mietitään toimenpiteet siihen pääsemiseksi. Tilannetta seurataan koko diplomikauden ajan.
- Säästösyistä saatetaan ajatella, ettei auditointia kannata suorittaa. Kuka tahansa voi sanoa tekevänsä tietyllä lailla, mutta teot ovatkin toista kuin sanat. Siksi järjestelmän auditointi on välttämätöntä. Kirkkohallituksen kouluttamat auditoijat tarkastavat seurakunnan toiminnan.
Pahimmat kompastuskivet ja konstit niiden ylittämiseen?
- Aloittaminen on aina hankalinta! Ympäristödiplomin minimikriteereissä on varsin vähän sellaisia asioita, jotka estäisivät hankkeen etenemisen. Rohkeasti vain aloite kirkkovaltuustoon ja sitä kautta paikallisjohdon tuki. Ylemmältä taholta tuki jo on, piispaa ja kirkkohallitusta myöten. Etsikää toimikuntaan aiheesta kiinnostuneita jäseniä, jotka sitten sparraavat muita. Ottakaa luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia mukaan, sillä seurakunnissa on laaja-alaista osaamista. Käyttäkää sitä ja luottakaa tekijöihin.
- Muuan byrokratiaa vaativa, hankintapäätöksiä koskeva asia kannattaa alkajaisiksi hoitaa kuntoon. Seurakunnat tekevät isoja hankintoja, joiden ympäristövaikutuksia ei oteta huomioon, vaan mennään yleensä talous edellä. Ympäristönäkökulma täytyy kirjata hankintaohjeisiin.
Käytännön vinkkejä prosessiin?
- Seurakunnassa vähintään yhdellä henkilöllä diplomin kaikkien osioiden pitää olla hallussa ja vaatimukset tiedossa. Työalatyötä aloitettaessa kannattaa lukea vain itseä koskevat kohdat. Silti pitää kuunnella, mitä muut tekevät – toimintatapamuutokset koskevat kuitenkin jokaista. Käsikirjaa lukeva kyllä oivaltaa, mitä asioita tarkoitetaan juuri omassa työssä. Eteenpäin menoa helpottaa, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen.
- Sisäisen katselmuksen voi tehdä itse työalakohtaisesti tai teettää ulkopuolisella. Sen jälkeen seurakunnan on syytä ottaa ohjat omiin käsiinsä, jotta tiedetään, mitä ollaan tekemässä. Jos ulkopuolinen rakentaa paperilla järjestelmän, jota kukaan ei noudata tai joka ei kiinnosta, siitä ei ole mitään hyötyä.
- Jätehuollon kuntoon laittaminen saattaa vaatia jonkin verran investointeja. Jätehuoltomääräykset ja lait voivat myös muuttua, ja niitä on syytä seurata.
- Ympäristökasvatussuunnitelman laatiminen teettää työtä, mutta sen avulla on helppo huomata, että asia koskee lasten lisäksi esimerkiksi nuorisotyötä, diakoniaa, hengellistä työtä.
- Kiinteistöjen korjausvelkaa on jo kartoitettu koko hiippakunnan alueella, ja siksi seurakunnilla on hyvä pohja lähteä etenemään kiinteistöasioissa. Energiansäästötoimia ja kiinteistöistä luopumisia varmasti tulee harkintaan.
- Jos nyt aloittaa ympäristödiplomin hakuprosessin, työn voi vielä tehdä vuoden 2012 käsikirjan mukaisesti. Uudistettu kirja on tulossa jossain vaiheessa ensi vuonna. Seurakunta voi itse päättää, kumman painoksen mukaan auditointi siirtymäajalla suoritetaan.
Teksti: Pirjo Silveri