Työskentelin seurakuntien ja kirkon palveluksessa reilut 20 vuotta. Tässä lähtöä tehdessä minua pyydettiin pohtimaan, mikä on muuttunut kirkossa ja työssä ja miten itse olen kokenut nämä vuodet Tampereen hiippakunnassa. Teen muutamia nostoja, jotka eivät ole missään järjestyksessä eivätkä edes välttämättä ne merkittävimmät.
Kirkon paikka
Kirkon ja seurakunnan paikka yhteiskunnassa on muuttunut. Jos ison kehityksen kuvaisi lyhyesti, niin se mikä takavuosina tuli annettuna on nyt perusteltava. Julkisessa keskustelussa se on näkynyt esimerkiksi koulujen päivänavauksien vähenemisenä. Koko kirkon aseman kannalta yksi merkittävä keskustelu käytiin kirkkolain uudistamisen alla. Kirkko sai tuolloin sapiskaa nk. tunnustuspykälästä mutta samalla nostettiin esille valtiosääntöoikeudellinen ongelma. Kirkko nauttii toistaiseksi asemaa, joka ei aivan ole sopusoinnussa eduskunnan päätäntävallan kanssa.
En silti näe, että nämä muutokset olisivat ongelma tai edes huono asia. Kirkko tai seurakunta ei voi perustella paikkaansa historialla tai organisaatiolla. Ihmiset ja heidän tarpeensa ovat olennaisia. Tämä näkyy mm. siinä, miten Tampereen hiippakunnassa on tehty määrätietoista verkostoitumistyötä maakuntauudistuksessa. Seurakunnat ovat mukana – ei siksi että ne ovat seurakuntia – vaan siksi, että ne kumppanina toisten kanssa ovat rakentamassa yhteisöä ja parempaa yhteiskuntaa.
Hengellisyys ja teologia
Hengellisyyden ja teologian muutosta pohdin etupäässä sen kautta, miten eri keskustelunaiheet ovat olleet esillä. Koko kahdenkymmenen vuoden ajan kestoaihe on ollut suhtautuminen seksuaalisuuteen. Kummallista kyllä, naisten pappeudestakin tarvitsee keskustella edelleen vuonna 2024. Kun minut vuonna 2003 vihittiin papiksi, oli isoimpana keskustelunaiheena kuitenkin karismaattisuus. Nokia-missio ja sen silloinen johtaja olivat julkisuudessa. Yksi ihmetyksen aihe oli, että miksi kirkossa ei olla tyytyväisiä, kun kirkko täyttyy viikosta toiseen. Jälkeenpäin tiedämme, ettei sekään voi tapahtua hinnalla millä hyvänsä. Samalla tuo ajanjakso leimasi karismaattisuutta tavalla, joka ei tee sille oikeutta.
Voi olla, että kirkko osin yllätettiin, kun kiinnostus hengellisyyttä kohtaan alkoi heräämään viimeisimpinä vuosina. Nuorten miesten hengellisyys on ollut nousussa mutta myös uushengellisyys ja muut uskonnot. Osallistuin mielenkiinnosta 2020 vuoden tienoilla shamanistiseen luontoretriittiin. Oli hauska huomata, että harjoitukset, joita teimme luonnossa liikkuen ja omaa itseä kuunnellen, olivat aivan samoja kuin mihin olin tottunut meikäläisessä retriittitoiminnassa.
Raha, talous ja talot
Puhe rahasta ja sen vähenemisestä on korostunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ymmärrettävästi. Entistä useammin seurakuntien viranhaltijat ja luottamushenkilöt ovat tekemässä vaikeita mutta välttämättömiä päätöksiä. Samalla rahan vähyys on pakottanut ainakin jonkinlaiseen arvokeskusteluun. Kun pitää valita, niin millä perusteella se tehdään? Säilytetäänkö rakennus, ilmainen rippikoulu vai diakoniapäivystys. Vai säilyykö koko seurakunta?
Keskushallinto ei ole ollut rahakeskustelun ulkopuolella. Oma työyhteisöni on tainnut pienentyä kolmanneksella sinä aikana, kun olen itse ollut työssä. Tampereen hiippakunta on toki vastuullisesti vähentänyt myös kiinteistökulujaan.
Rahan lisäksi puhe rakennuksista on lisääntynyt. Ensimmäinen teema on niistä luopuminen ja toinen niiden kehittäminen. Luopumiskeskustelu on monella tavalla raastavaa. Luopumista ehdottava viranhaltija joutuu melko varmasti aikamoiseen prässiin ja tuottamaan pettymyksen monelle. Mutta yhtä lailla on raastavaa se, että ihmiset joutuvat luopumaan heille tärkeiksi tulleista paikoista. Rakennusten kehittäminen on ollut toinen teema. Monikäyttötilat ovat monelle kirosana, vaikka itse olen niistä pitänyt. Samoin kirkkotilojen kehittäminen. Eipä ole montaa kirkkoa, jossa ei joku olisi toivonut kirkonpenkkien uloskantamista ja tilan tekemistä jollekin muulle.
Työ ja työyhteisöt
Digitalisaatio ja organisaatioiden muutokset ovat muuttaneet työn puitteita ja aiheuttaneet myös harmaita hiuksia. Kriittinen keskustelu kalliilla rahalla pystytetystä Kipasta on laantunut. Säästöjä siitä ei ainakaan alussa tullut, mutta järjestelmä opetti kirkon työntekijät tavoille, jotka muussa työelämässä olivat jo tuolloin tavanomaisia. Oma matkalasku piti esimerkiksi opetella näpyttelemään alkujaan varsin kankeaan järjestelmään.
Digitaalinen murros oli myös verkkoneuvottelujen käyttöönotto. Koronan aikana käyttöönotetut videoneuvottelut olivat kyllä kirkon nopein IT-järjestelmäkoulutus. Samalla se muutti työn arkea. Reissaaminen väheni ja väheni myös työhuoneiden tarve.
Kiinnostavana ja lopulta aika uutena ryhmänä kirkon työntekijöitä ovat viestijät. Heitä alkoi tässä kahdenkymmenen vuoden aikana olla lisääntyvässä määrin seurakunnissa. Tiedottaminen alettiin ymmärtää laajemmin ja tämä ammattitaitoinen joukko on muuttanut tapaa puhua kirkosta ja tapaa olla esillä. Samaan aikaan toki moni muukin kirkon työntekijä on ymmärtänyt roolinsa viestijänä. Noin 15 vuotta sitten käynnistetty Hengellinen elämä verkossa opetti menestyksekkäästi työntekijät somen käyttäjiksi.
Viime vuosina olen ilolla huomannut henkilöstöasiantuntemuksen lisääntymisen seurakunnissa. Varsinaisia tämän alan työntekijöitä on toki vain isoimmissa seurakunnissa, mutta laajemmin ymmärrys henkilöstöjohtamisesta on lisääntynyt. Tällä hetkellä osaavat henkilöstöpäälliköt ovat lyöneet päänsä yhteen ja ryhtyneet kehittämään työurajohtamisen malleja hiippakunnan seurakuntia varten. Tämä on jotakin, mitä ei osattu edes ajatella 2000-luvun alussa. Toivon todella hyvää tälle hankkeelle, sillä kirkko tarvitsee jatkossakin ammattitaitoista työvoimaa.
Lopuksi
Olen itse – ainakin toistaiseksi – laittamassa työn kirkossa hyllylle. Siirryn syyskuussa oikeushallinnon palvelukseen Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. En lähde pettyneenä tai kyllästyneenä. Päinvastoin. Jätän upean ja itselleni tärkeän työn ja työpaikan. Minulla on kuitenkin ollut pitkään ajatus tehdä toinen ura. Aiemmin mielessä oli opettajan työ mutta nyt OTM-tutkintoni valmistuttua avautui kiinnostavia työmahdollisuuksia.
Olen todella kiitollinen vuosista kirkon palveluksessa. Minulla on ollut etuoikeus käydä ”kaikissa laitteissa” ja nähdä kirkon työtä hyvin monesta näkökulmasta. Kiitos kaikille teille joiden kanssa ja joita varten olen työtä tehnyt.
