Antti Mustakallio ja Leena Sorsa Vanajasalin lavalla Verkatehtaalla.
Etusivu / Leena Sorsa: Älkää lässyttäkö!

Leena Sorsa: Älkää lässyttäkö!

Ilahduin kielitieteilijä Janne Saarikiven suorasukaisesta kommentista: ”Älkää lässyttäkö”. Hänen synodaalikokouksen aamupäivän sytykkeinä herättämänsä ajatukset sanan tulemisesta lihaksi ja puheen fyysisyydestä olivat täydellinen johdanto Retoriikan työpajaan, jossa iltapäivän aluksi pohdimme, miten puhua Painavasti pelastuksesta.

Painavasti? Kokemus puheesta, jota on raskasta ja pitkäveteistä kuunnella, on kaikille yhteinen. Jokaisella meistä on kokemus siitäkin, kun innostavaa puhujaa kuunnellessa minuutit ja tunnitkin unohtuvat.

Antti opetti työpajassaan meille retoriikan taitoja, jotka ovat peräisin antiikin ajalta. Samat perusasiat ovat edelleen puhetaidon ytimessä. Minun ajatukseni jäi kiinni erityisesti puhujan karismaan. Taitava puhuja voi käyttää karismaansa niin, että puheen vaikuttavuus saa aivan uudet mittasuhteet. Painava ja taitava puhe on yhä ihmisten kesken vahva vallankäytön ja vaikuttamisen väline. Kirkossa on paljon puhumisen ammattilaisuutta, mutta aina se ei kerro taitavasta vaikuttamisesta tai painavasta puheesta pelastuksesta. Janne Saarikiven huomio kirkossa kuullusta lässyttämisestä vie painavaltakin sanomalta pohjan.

Puhujan karisma voi herättää kysymyksen, ajaako hän omaa asiaansa vai Jumalan asiaa. Kenelle etsimme seuraajia: itsellemme vai Jumalalle? Silti kirkossamme on aina osattu arvostaa hyviä puhujia. Heitä on yksinkertaisesti ilo kuunnella. Kun puhuja on nähnyt vaivaa sanomiseensa ja arvostanut näin kuulijaansa, myös sanoman sisältö osuu vaikuttavammin. Jotain saattaa jäädä mieleen.

Mustakallio totesi, että myös ammattilainenkin voi jämähtää, vaikka puhumisen taito kohtuulliseksi olisi kehittynytkin. Puhetaito on laji, jossa voi aina kasvaa ja vahvistua. Jos mietit, voiko hyvän ja painavan puheen pelastuksesta pitää paperista, Antti Mustakallio lohdutti näin: ”Puheen voi pitää paperista, mutta sitä ei tule lukea paperista.” Hienoimmatkaan sanat tai retorisesti taitavat puheenrakenteet eivät saavuta kuulijaansa, jos puhuja itse ei kohtaa kuulijaansa. Siinä on karisma.