Tampere on ollut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiseksi vanhimman hiippakunnan keskuksena pian sata vuotta. Aiemmin Porvoossa sijainnut tuomiokapituli muutettiin Tampereelle joulukuun alussa vuonna 1923.
Tampereen hiippakunta juhlistaa satavuotiasta historiaansa kaupungissa vuoden 2023 loppupuolella.
- Tampereen piispantalo on avoinna yleisölle lauantaina 30.9. klo 13.00–16.00 välisenä aikana osoitteessa Pyynikintie 9.
- Hiippakunnan juhlamessua vietetään Tampereen tuomiokirkossa 10.12. klo 10.00.
Hiippakunnan historiaa 469 vuotta
Tampereen hiippakunnan pitkä historia ulottuu aina vuoteen 1554. Kuningas Kustaa Vaasa jakoi tuolloin koko Suomen käsittäneen Turun hiippakunnan kahteen osaan. Uuden hiippakunnan keskus sijoitettiin Viipuriin. Isonvihan jälkeen, kun Viipuri oli joutunut Venäjän haltuun, hiippakunta siirrettiin Porvooseen vuonna 1723.
Porvoossa sijainnut tuomiokapituli muutettiin Tampereelle joulukuun alussa 1923. Myös piispa siirtyi Tampereelle. Hiippakunnan uudeksi nimeksi tuli sijaintipaikkansa mukaan Tampereen hiippakunta.
Tampereen piispantalo 85 vuotta
Tampereen seurakunnat vuokrasi hiippakunnalle sen ensimmäisen virastotilan ”kirkkokonttorin huoneistosta”. Lokakuussa 1924 hiippakunta siirtyi vuokralle nykyiseen Palanderin taloon Keskustorin etelälaidalle. Tänä päivänä hiippakunnan virastotilat sijaitsevat Tampereen seurakuntien talossa Näsilinnankadulla.
Tampereen hiippakunnan ensimmäinen piispa, Porvoon piispana aloittanut Jaakko Gummerus, vuokrasi aluksi asunnokseen huoneiston Kauppakatu 14:sta. Tampereen piispantalo rakennettiin Pyynikille vuoden 1937 aikana ja vihittiin käyttöön kesäkuussa 1938.
- 4.12.1923 Piispanistuin siirtyi Tampereelle.
- 12.12.1923 Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli kokoontui istuntoonsa ensimmäistä kertaa.
- 18.12.1923 Vietettiin juhlajumalanpalvelusta silloisessa Johanneksen kirkossa.
Lähde: Viipurin – Porvoon – Tampereen hiippakunnan historia 1554–2004. Simo Heininen, Paavo Kortekangas, Esko Koskenvesa, Jaakko Ripatti, Kyllikki Tiensuu. Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli 2004.
Kuvat: Hannu Jukola