Tampereen hiippakunta

Tampereen hiippakunta ( Hiippakuntakartta ) on Suomen yhdeksästä luterilaisesta hiippakunnasta suurin ja Turun arkkihiippakunnan jälkeen toiseksi vanhin.

Seurakuntarakenne on muutoksessa. Hiippakuntaan kuuluu 1.1.2009 alkaen 56 seurakuntaa ja 3 seurakuntayhtymää, seurakuntalaisten määrä on noin 658.000. Suurin seurakunta on Hämeenlinna-Vanajan seurakunta noin 40.400 jäsenellä. Tuulos on puolestaan pienin seurakunta (1.367 jäsentä). Seurakunnat muodostavat 9 rovastikuntaa.

Ks. Tampereen hiippakunnan seurakunnat ja kappeliseurakunnat.

Kuutta maakuntaa

Tampereen hiippakunnan seurakunnista suurin osa sijaitsee kolmen maakunnan Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen alueella. Jämijärvi kuuluu Satakuntaan ja Somero Varsinais-Suomeen.  Jämsä ja Kuhmoinen - kuuluvat Keski-Suomen maakuntaan.

Omaleimainen hiippakunta

Hämeen uskonnollista elämää on perinteisesti leimannut enemmän vakaa kirkollisuus kuin 1800-luvulla syntyneiden suurten herätysliikkeiden herännäisyyden, evankelisuuden ja lestadiolaisuuden piirteet. Näiden liikkeiden verraten vähäinen vaikutus koskee erityisesti Pirkanmaata. Lahdessa ja Tampereella on esikoislestadiolaisuutta. Vanhoista herätysliikkeistä laajimmin on vaikuttanut evankelisuus varsinkin Lounais-Hämeessä, vaikka kaikilla liikkeillä on hiippakunnassa kannattajaryhmiä. 1960-luvulta lähtien ovat uuspietismi ja karismaattiset virtaukset saaneet varsin laajan kannatuksen.

Koko maahan levinneistä työmuodoista kirkollinen perheneuvonta sai alkunsa 1940-luvulla Tampereella. Sieltä on lähtöisin myös 1980-luvun lopulla käynnistynyt uudenlainen lähimmäistyö, kymmeniin seurakuntiin levinnyt vapaaehtoinen Mummon kammari -toiminta, joka täydentää perinteistä diakoniaa.

455 vuoden historia

Tampereen hiippakunnan historia ulottuu vuoteen 1554, jolloin kuningas Kustaa Vaasa jakoi koko Suomen käsittäneen Turun hiippakunnan kahteen osaan. Uuden Viipurin hiippakunnan piispanistuin sijoitettiin Viipuriin ja sen ensimmäiseksi piispaksi kuningas nimitti Paavali Juusteenin.

Viipurin jouduttua isonvihan jälkeen Venäjän haltuun piispanistuin siirrettiin 1723 Porvooseen ja hiippakunnan nimeksi tuli Porvoon hiippakunta.

Kun 1923 perustettiin uusi, maamme ruotsinkielisen väestön käsittävä hiippakunta keskuspaikkanaan Porvoo. Kaupungissa kaksi vuosisataa ollut piispanistuin muutettiin Tampereelle ja hiippakunnan nimi Tampereen hiippakunnaksi.

Tampereen hiippakuntaan kuuluivat alkuaan myös Uudenmaan läänin seurakunnat, kunnes niistä 1959 muodostettiin Helsingin hiippakunta.

Hallintoa ja toimintaa

Hiippakunta on kirkollinen hallintoalue, jota johtavat piispa, tuomiokapituli ja 3 kertaa vuodessa kokoontuva hiippakuntavaltuusto. Piispa on tuomiokapitulin puheenjohtaja. Hän on myös kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen jäsen. Hiippakuntavaltuustoa johtaa tehtävään valittu maallikko.

Tuomiokapituli hoitaa hallintoa ja hiippakunnallista kehittämistoimintaa.

Hallinnolliset päätökset tekee istunnoissaan seitsemänjäseninen tuomiokapitulin kollegio. Piispan lisäksi siihen kuuluvat varapuheenjohtajana toimiva tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra eli tuomiorovasti, hiippakuntadekaani, kolme asessoria, joista yksi on oikeustieteellisen yliopistotutkinnon suorittanut lakimiesasessori ja kaksi hiippakunnan papiston keskuudestaan kerrallaan kolmeksi vuodeksi valitsemaa luottamustoimista pappisasessoria sekä hiippakuntavaltuuston valitsema maallikkojäsen. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla tai varapuheenjohtajalla on tuomiokapitulin istunnoissa läsnäolo- ja puheoikeus. Istunnoissa pöytäkirjaa pitää notaari.

Seurakuntien toiminnan tukemiseksi tuomiokapitulissa on hiippakuntadekaani, neljä eri kirkollisen työalan hiippakuntasihteeriä (kasvatus, diakonia, lähetys ja pastoraalitoimi) sekä hiippakuntakanttori. Lakimiesasessori antaa hallinnollista neuvontaa ja koulutusta.

Hiippakunta jakautuu rovastikuntiin. Tampereen hiippakunnassa on yhdeksän rovastikuntaa ja kussakin niistä 3-10 seurakuntaa. Rovastikunnan esimies on lääninrovasti, joka valitaan vaaleilla kerrallaan kuuden vuoden ajaksi rovastikunnan seurakuntien kirkkoherroista.

Matti Repo 36. piispa

kesäkuun 1. päivästä 2008 alkaen Tampereen hiippakunnan piispa on Matti Repo. Viipurin hiippakunnan perustamisesta lähtien hän on järjestyksessä 36. tämän hiippakunnan piispa ja seitsemäs piispa Tampereella.

Ensimmäinen Tampereella toiminut piispa oli Jaakko Gummerus, jonka piispakaudella 1920-1933 piispanistuin siirrettiin Porvoosta Tampereelle. Häntä seurasivat piispoina Aleksi Lehtonen (1934-1945), Elis Gulin (1945-1966), Erkki Kansanaho (1966-81), Paavo Kortekangas (1981-1996) ja Juha Pihkala 1997-2008.

Vuodesta 1937 lähtien Tampereen piispat ovat asuneet luonnonkauniin Pyynikin harjun rinteelle rakennetussa Piispantalossa, jonka suunnitteli tähän tarkoitukseen arkkitehti Gunnar Wahlroos. Talon alakerrassa ovat edustustilat, piispan työhuone ja kirjasto sekä kappeli. Yläkerta on piispan yksityisasuntona.

Piispantaloa pidetään yhtenä maamme funkistyylin kauneimmista ja parhaimmista asuintaloista. Mutta talo on myös kohtaamisen paikka. Siellä järjestetään vuosittain kymmeniä kirkollisia ja hiippakunnallisia kokouksia ja tapaamisia.

Tampereen hiippakunta (1.1.2009)

Tampereen piispantalo