Saarna Lahden Kirkkopäivien TV-messussa

Suojele heitä nimesi voimalla

Evankeliumi Joh. 17:11-17

Jeesus rukoili ja sanoi:

"Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.

Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus."

rdquoSuojele heitä nimesi voimallardquo, rukoilee Jeesus. rdquoSuojele heitä.rdquo

On paljon asioita, joilta toivoisi tulevansa suojelluksi. On vaaroja ja vastoinkäymisiä, sairautta ja onnettomuutta. Sellaisilta eivät vahvimmatkaan säästy tässä maailmassa. Kuka tahansa voi jauhautua vastustamattomien voimien pyörteissä, oli kysymys sitten sodan tai luonnonkatastrofien jalkoihin jäämisestä. Suurten valtojen pyrkimykset voivat pienten näkökulmasta muistuttaa mannerlaattojen liikettä. Poliittisessa, sotilaallisessa ja taloudellisessa eduntavoittelussa voidaan laittaa liikkeelle yhtä tuhoisia, ihmisen yli hyökyviä aaltoja kuin ovat maanjäristysten nostattamat tsunamit.

rdquoSuojele heitärdquo, rukoilee Jeesus omiensa puolesta. Hekään eivät ole turvassa katastrofeilta, eivät edes yhden ihmisen kokoisilta. Heitäkin voi kohdata henkilökohtainen menetys, läheisen kuolema, oma sairastuminen, työttömyys, ihmissuhteen katkeaminen. Mutta ei Jeesus rukoilekaan Isäänsä, että tämä rdquoottaisi heidät pois maailmastardquo. Sellainen ei kuulu hänen suunnitelmiinsa omiensa osaksi.

Kristittyjen paikka on maailmassa. Heitä ei viedä sieltä pois. Jeesus ei kutsu kirkkoa ulos vaan päinvastoin lähettää sen sisään. Tie ei ole helppo eikä vaivaton. Jeesuksen omat ovat ihmisiä ja heille voi käydä kuten ihmisille tapaa elämässä käydä. Mutta kirkko, joka heistä koostuu, on vielä toisenlaisten voimien alainen. Sen osana on kantaa Herransa ristiä. Inhimillisten koettelemusten lisäksi kirkolla ovat vastoinkäymisensä, jotka johtuvat siitä, että se on kirkko. Siksi Kristus rukoilee: rdquoSuojele heitä nimesi voimalla.rdquo

rdquoNimesi voimallardquo. Näissä sanoissa on Jeesuksen rukouksen erityislaatu. Kysymys ei ole vain varjeluksesta vastoinkäymisiltä eikä suojelusta onnettomuuksilta, vaan Jumalan nimen voimassa ja suojassa pysymisestä. Sitä kirkko tarvitsee, sillä juuri Jumalan nimestä se elää ja Jumalan nimessä se toimii.

Täällä Lahden kirkkopäivillä on luotu monipuolinen katsaus kirkkoon. Uutta on tarjoiltu kaikilla sektoreilla ja kaikkia jäsenryhmiä ajatellen, lapsista vanhuksiin, diakoniasta lähetykseen, kirkkomusiikista kahvitelttaan. Ideoita on esitelty, silmiä avattu uusille palvelun mahdollisuuksille. Vuoropuhelua on käyty yhteiskunnan kanssa ja suuntaa tulevaisuuteen on etsitty vaikutteita vaihtamalla. Monia odotuksia ja toiveita on viritelty, huomisen kuvia vilauteltu. Miltä näyttää tulevaisuuden kirkko?

Tulevaisuuden kirkko on, kuten tämänpäiväinenkin, yhtä aikaa ihmisten kirkko ja Kristuksen kirkko. Se on monenlaisten ihmisten kirkko, mutta vain yhden Kristuksen kirkko. Erilaisissa tarpeissa ja toiveissa kirkko heijastaa lukemattomat ihmisen kasvonsa. Mutta näkyvätkö kirkossa vain yhdet Kristuksen kasvot?

rdquoSuojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.rdquo Isän nimi on myös Pojan nimi. Jeesus näyttää, millainen Jumala on. Isän ja Pojan ykseys avaa meille pelastuksen. Jeesus Kristus yhdistää omassa persoonassaan ihmisen ja Jumalan. Hänessä kaikilla ihmisillä on pääsy Jumalan yhteyteen. Hänessä meilläkin on voitto synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Hänessä meillä on toivo ja tulevaisuus.

Kirkko on monikasvoinen, mutta se on kuitenkin vain yksi, koska Jumala on yksi. Mikä sitoo yhteen niitä lukemattoman erilaisia ihmisiä, joista Jeesuksen omien joukko koostuu? Toiveet heidän yhdessä pysymisestään ovat turhia, mikäli ne perustuvat kilpaileviin mielipiteisiin siitä, millainen kirkon tulisi olla, tai peräti millainen jumala olisi kulloinkin tarpeellisin. Itselleen sopivia jumalia etsivä kirkko ei lopulta löytäisi omaa itseäänkään, saati tehtäväänsä maailmassa. Kirkon tehtävänä on edustaa Kristusta. Hänen ristinsä kantamisesta ei voi äänestää. Sitä kirkko ei voi ohittaa, mikäli se haluaa olla aito ja uskottava. Mutta juuri Kristuksen ristiä esille kantaessaan kirkolla on myös maailmaa muuttava vaikutus.

Jeesus ei rukoile maailmaa vastaan. Hän rukoilee omiensa hajaannusta vastaan. Jeesus rukoilee peräti viisi kertaa saman rukouksen tässä Johanneksen evankeliumin luvussa: rdquojotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtärdquo. Keskinäinen yhteys ei ole vapaaehtoinen lisä kristittyjen elämässä vaan osa kirkon olemusta. Ykseys on kirkossa yhtä olennainen kuin se on kolmiyhteisessä Jumalassa. Kirkon osien ja ryhmien suunnan tulee aina olla kohti yhteyttä, kohti keskusta, kohti Kristusta. Vain hänessä tunnemme Isän sekä toinen toisemme saman Isän lapsina. Erilleen vetäytyessämme emme pian tuntisi Kristusta emmekä itseämme, toisista puhumattakaan.

Isä on lähettänyt Poikansa kantamaan maailman synnit. Poika rukoilee Isältä omilleen Pyhän Hengen puolustajaksi. Hän lähettää kirkkonsa maailmaan. Lähetetty kirkko on kolmiyhteisen Jumalan kuva. Se heijastaa Jumalaa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Kirkko ei ole kooste ihmisten hajaantuvista toiveista, ei yhdistelmä monista henkilökohtaisista jumalista, joilla jokaisella on jokin oma missio, vaan elävän Jumalan työväline hänen tahtonsa toteuttamiseksi.

Jeesus lähettää kirkkonsa todistamaan rakkaudesta. Maailma on hänen rakkautensa kohde. rdquoJumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.rdquo (Joh. 3:16)

Rakastava Jumala tulee luoksemme evankeliumin sanassa ja ehtoollisen sakramentissa. Hän lahjoittaa ikuisen elämän. Jeesus tekee meidät osallisiksi siitä, mitä hän itse on pyhänä ja synnittömänä Jumalan Poikana. Sen merkiksi nouskaamme tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme.