Saarna kirkkoherra Jukka Kemppaisen ja kappalainen Timo Pietilän virkaanasettamismessussa

Kirkkauden palveluvirka

Evankeliumi Luuk. 2:22-33

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: "Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle." Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, "kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa".

Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

rdquoNähdä Napoli ja kuolla.rdquo Näin kuvaili Euroopan matkaileva ylimystö muutamia vuosisatoja sitten italialaisen rannikkokaupungin kauneutta. Myöhemmin tämä matkailumainos on muuttunut lentäväksi lauseeksi ja alkanut elää omaa elämäänsä. Nyt sitä käytetään kuvaamaan ylipäätään elämystä, joka olisi tärkeä saavuttaa ennen kuolemaa. Harva tällä lauseella kokonaista elämän tavoitetta ilmaisee; lauseen jälkiosa ainakin ennemmin tai myöhemmin täyttyy jokaisen kohdalla olematta erityinen tavoite. Elämän tavoitteita voi olla erilaisia; joku haluaa saavuttaa korkean aseman, toinen oppineisuutta, joku omaisuutta, vaikutusvaltaa, kuuluisuutta; joku taas nähdä ja kokea paljon, käydä jossain oman elämänsä Disneylandissa. Mutta monelle on myös tärkeää nähdä saavutustensa siirtyvän eteenpäin tulevalle sukupolvelle.

Vanha Simeon ei ollut asettanut tällaista elämänsä tavoitetta. Hän ei istunut temppelin ovenpielessä odottamassa viimeistä näkyä ennen kuolemaa. Hänelle oli Henki ilmoittanut tulevan aikain taitteen: Israel oli saava Messiaansa, ja Simeon oli hänet näkevä. Nyt Henki oli johdattanut hänet temppeliin nimenomaan sitä tarkoitusta varten. Siellä hän näkisi Herran Voidellun eli Kristuksen.

Jeesus-lapsen kasivarsilleen ottava Simeon on kuin kuva sukupolvien yhteen liittymisestä: paljon kokenut vanhus näkee vauvassa tulevaisuuden ja kertoo siitä tämän vanhemmille. Miten tärkeää onkaan, että perheissämme voivat sukupolvet antaa toisilleen sen lahjan, että aikain vaihtumisessa nähdään myös jatkuvuus! Esi-isien työn ja odotuksen hedelmät siirtyvät lastenlasten hoidettaviksi, ja isovanhemmat avaavat jälkeläisten ymmärrettäväksi historian kulun. Heidän kertomuksissaan voidaan kuulla, mihin suuntaan koko elämä pitkällä tähtäimellä kulkee. Pieni lapsi voi puolestaan kirkkaalla katseellaan antaa vanhukselle toivon jatkuvuudesta.

Simeonin ja Jeesus-lapsen tapaamisessa temppelissä on kuitenkin kysymys syvemmästä aikain vaihtumisesta kuin vain vanhan ja nuoren kohtaamisesta. Simeon ei korkeasta iästään huolimatta ole elämästä kyllikseen saanut eikä taaksepäin katseleva mies. Simeon katselee eteenpäin, kohti tulevaisuutta. Hän on elänyt täynnä odotusta, jonka Henki häneen on sytyttänyt. Hänellä on ollut ikään kuin vahtivuoro, hän on odottanut lupausten täyttymistä. Nyt vuoro vaihtuu ja hän pääsee lepoon omasta tehtävästään. Hänen profeetallinen näkijän tehtävänsä päättyy. Simeon oli Pyhän Hengen ohjaamana tähdännyt uuteen aikaan ja odottanut Jumalan lähettämää Messiasta.

Kun Simeon saa nostaa Jeesus-lapsen käsivarsilleen, hän ei iloitse vain yhdestä poikalapsesta lisää, vaan nimenomaan tästä lapsesta, jonka Jumala on lähettänyt. Olihan korkeaan ikään ehtinyt mies nähnyt jo lukemattomia lapsia. Nyt hänelle Henki ilmoitti: tässä on se lapsi, jota sukupolvet ovat odottaneet. Tässä on hän, joka tuo vapautuksen Israelille ja pelastuksen kaikille kansoille. Nyt saattoi Simeon jättää päivystävän odottajan tehtävänsä ja käydä rauhassa lepoon, jopa kuolemaankin, sillä kuolema on saanut uuden merkityksen, kun Herra on hänelle ilmestynyt. Valo syttyy pimeäänkin laaksoon, kuolema ei enää ole käyntiä tuntemattomaan, se ei ole elämästä katoamista vaan ikuisuuden odottamista. Kristuksessa on matka kuoleman valtakuntaankin rauhallinen ja täynnä toivoa.

Raamatussa on kovin vähän kertomuksia Jeesuksen lapsuudesta. Oikeastaan niitä on vain tässä Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa, jos jätetään pois laskuista Matteuksen kertomukset Jeesuksen syntymästä, Betlehemin lastenmurhasta ja pyhän perheen paosta Egyptiin. Tässä Luukkaan luvussa kerrotaan syntymän lisäksi Jeesuksen ympärileikkaus, hänen vanhempiensa puhdistautuminen temppelissä, mistä tänään puhutaan, sekä kaksitoistavuotiaan Jeesuksen jääminen temppeliin opettajien joukkoon. Koska vain näin vähän tietoa Jeesuksen lapsuudesta on ollut saatavilla Raamatun aidoissa kirjoituksissa, ihmisten hurskas mielikuvitus alkoi jo varhain kutoa sadunomaisia kertomuksia Jeesus-lapsesta. Niitä sisältyy apokryfisiin Pseudo-Matteuksen sekä Tuomaan lapsuusevankeliumiin. Ne on kirjoitettu Raamattuun otettuja evankeliumeja myöhemmin, ja ne sisältävät osin Raamatussa kerrottua aineistoa, mutta niissä on myös legendanomaisia lisäyksiä. Niille on ominaista, että Jeesus kuvataan jumalallisilla voimilla, mutta lapsen järjellä ja harkintakyvyllä varustettuna henkilönä. Niitä ei ole kirkko hyväksynyt pyhien kirjoitusten joukkoon, mutta jotain niistäkin voi oppia.

Pseudo-Matteuksen evankeliumissa kerrotaan Simeonin olleen peräti 112 vuotta vanha ja osoittaneen erityistä kunnioitusta Jeesukselle: rdquoKun hän näki lapsen, hän huusi suurella äänellä sanoen: rsquoHerra on katsonut kansansa puoleen, ja Herra on täyttänyt lupauksensa.rsquo Ja riemuiten Simeon rukoili Häntä ja otti Hänet sitten viittaansa ja suudellen Hänen jalkojaan sanoi: rsquoHerra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat saaneet nähdä Sinun autuutesi, jonka Sinä olet valmistanut kaikkein kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.rsquordquo (Pseudo-Matt. XIV)

Tässä tekstissä korostuu, että Simeon tunnistaa Jeesuksessa itse Jumalan. Hän rukoilee tätä pientä lasta ja osoittaa kunnioitustaan Jeesukselle. Simeon ylistää Jumalaa kiitosvirrellä, jota kirkko on sittemmin alkanut rukoilla iltarukouksena: Nunc dimittis eli rdquonyt lasketrdquo palvelijasi levolle. Luukkaan evankeliumin alkulukujen lapsuuskertomuksiin liittyy yhteensä neljä tällaista ylistyspsalmia, joita rukoilevat vuorotellen eri henkilöt: ensin Neitsyt Maria laulaa kiitosvirren (Magnificat, Luuk. 1:46-55), sitten Johannes Kastajan isä Sakarias puhkeaa ylistykseen (Benedictus, Luuk.1:68-79), sitten enkelit veisaavat paimenten kuullen kunniaa Jumalalle (Gloria, Luuk. 2:14) ja neljänneksi on Simeonin vuoro ylistää.

Kaikki nämä raamatulliset ylistysvirret pohjautuvat Vanhaan testamenttiin ja nostavat sieltä esiin Jumalan lupauksia. Tällaiset hymnit ovat paljon syvempiä kuin vain laulajan omasta ilosta puhuvat ylistyslaulut. Ne kertaavat Jumalan suuria pelastustekoja, eivät vain meidän onneamme olla hänen lähellään. Huomio ei kiinnity uskovaan sieluun vaan Jumalaan ja hänen ihmeelliseen armoonsa, jota hän osoittaa meille historian tapahtumissa. Siksi kirkko rukoilee ja laulaa näitä hymnejä ja psalmeja jumalanpalveluksissa ja liturgisissa rukoushetkissä.

Näissä ylistysvirsissä näkyy kaksi teemaa. Yhtäältä niissä kiitetään Jumalaa, joka täyttää profeetoille antamansa lupaukset ja osoittaa laupeuden kansalleen Israelille lähettämällä sille pelastuksen. Mutta toisaalta niissä avartuu pelastus kaikkien kansojen osaksi, ei vain Israelille. Mariankin mukaan kaikki sukupolvet julistavat häntä autuaaksi, enkelit ilmoittavat ilon kaikelle kansalle ja Simeon ylistää Jumalaa valosta, joka loistaa pakanakansoille.

Tässä lapsessa aukeaa pelastus omaa kansaa laajemmalle, sillä koko maailman osaksi tulee se valo, jonka Jumalan lähettämä Messias tuo. Siksi hän on enemmän kuin yksi pikkupoika lisää, hän on itse Jumala meidän kanssamme. Nyt näkevät Simeonin silmät Jeesuksessa sen valon, joka muuttaa vanhan uskon uudeksi. Nyt eletään aikain taitteessa, vanhan ja uuden liiton välissä. Odotus vaihtuu täyttymykseksi. Myös meille tulee Simeonin ja Jeesuksen kohtaaminen merkitsemään samaa: vähitellen me Kristuksen yhteydessä käsitämme laajemmin kuin ennen, että Jumalan hänessä valmistama pelastus on koko maailmalle yhteinen. Evankeliumi viedään maan ääriin asti, ja Kristuksen kirkko ulottuu yli koko maan piirin. Meillä on tehtävä koko maailmaa varten.

Kristus lähettää meidät viemään hänen valonsa kaikkialle. Meidän tehtävämme on jakaa hänen rakkautensa kaikkien maailman ihmisten kanssa. Tänään meitä kutsutaan erityisesti lievittämään sitä kymmenien tuhansien kärsimystä, jota maanjäristys on Haitissa aiheuttanut. Yhteisvastuukeräys alkaa tänään, ja sen pääkohteena on nimenomaan Haiti. Ihmeellisellä tavalla tämä kohde oli valittu jo vuosia sitten, ja ihmeellisellä tavalla Kirkon ulkomaanavulla oli oma työntekijä jo parin vuoden ajan kanavoimassa Luterilaisen maailmanliiton avustuksia tuolla koko läntisen pallonpuoliskon köyhimmällä alueella.

Kynttilänpäivän aihe viittaa juuri siihen, että Kristuksen valo leviää ja poistaa pimeyden. Kristus tekee meistä valonsa välikappaleita. Hän valaisee meidät sisältä päin, kertoo meille totuuden itsestämme, mutta myös puhdistaa meidät antamalla syntimme anteeksi ja pyhittämällä meitä hänen käyttöönsä. Siitä on kysymys myös tämän messun virkaan asettamisissa. Aivan kuten Simeonin kohdalla vanha jäi taakse ja katse kääntyi uuteen, niin täälläkin uudet kirkkoherra ja kappalainen, jotka ovat jo tehtävissään aloittaneet, saavat kutsun ja valtuutuksen tehdä Kristuksen valon kaikille tunnetuksi. Aivan kuten Simeon kohtasi Kristuksen valon temppelissä, heidän tehtävänään on tehdä Kristuksen valo tunnetuksi Jämsän seurakunnassa, tässä kirkossa ja muissa temppeleissä, ihmisten kohtaamisissa ja kodeissa, seurakunnan tilaisuuksissa ja toiminnassa.

Apostoli Paavali kirjoitti tänään luetussa kirjeessä korinttilaisille: rdquoKun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. <- -> Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: rsquoTulkoon pimeyteen valorsquo, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.rdquo (2. Kor. 4:1,5-6)

Tämän valon Herra antaa nyt näkyä teidän työssänne. Saakoon se loistaa Jämsän seurakunnasta aina maan ääriin asti. Tätä käymme nyt rukoilemaan virkaan asettamisessa.